Ajattelin kertoa teille raskaudestani tähän asti. Siitä kuinka se on edennyt ja kaikkea :) Kun viimesimmät päivitykset täällä on ollut oikeestaa pelkkää materiali päivitystä. :) Mitä millonkin on saatu ja ostettu pikkuselle. :) Ajattelin myös että mieheni kirjoittaisi jossakin vaiheessa postauksen omasta näkökulmastansa tästä raskaudesta. Koska eihän tämä raskaus ole yksin mun oma juttu. Onhan tää myös mieheni juttu. Suuri elämänmuutos meille molemmille. Juuri ja juuri olemme päässeet aikuis ikään. Mieheni 23v. (joulukuussa) ja itse 20v. (elokuussa).
Raskausi tuli tietoomme 2.4. positiivisellä raskaustestillä. Tein testin silloin HPV-rokotetutkimuksen yhteydessä. Olin ottamassa viimeistä rokotettani ja hoitaja sanoi että minun pitää tehdä raskaustesti, jotta he voivat olla varmoja siitä että minulle voi antaa rokotteen. Se tarkoitti sitä, että jos testi on positiivinen niin rokotetta ei tule. No eihän sitä sitten tullut. Testiin pamahti suoraan 2 viivaa ja se ei ollut oikeastaan yhtään epäselvää. Siitä alkoi mun tarinani PAKSUNA :)
Tästä ei oikein voinut enään erehtyä.!!
Tämmöisen testin kannoin kotio 2.4.2014. Tuolloin oli Rv 4+6. En oikein tiennyt silloin kuinka olisin Lassille kertonut asiasta. Mietin kaikkea. ja päädyin tallaisen sitten loppujenlopuks. Töksäytin asian kiukkusena Lassille. Voi Lassi raukkaa siinä kohtaa. Tuiki tietämätön kaikesta ja toteen sen näillä sanoilla "no V**ttu en saanu sitä rokotetta.". Olin siis pyytänyt Lassin kaupalle kun olin tulossa kotio ja hän toki huomas et kaikki ei ollut ihan kunnossa.
Tiesimme molemmat, että lapsi saattaa tulla jos tulee. Mutta en jaksanut uskoa siihen että lapsi tulisi. Olinhan sentään lopettanut e-pillerit joulukuun alussa ja vasta 2 kuukautuset ollut. Ja ne kolmannet olikin jäänyt pois. Sillon oli valmistuminen ja kaikkea ja en osannut ajatella, että kyse olisi ollut raskaudesta. Ajattelin vaan että sressi valmistumisesta on jättänyt kuukautiset pois. Mutta asia ei sitten niin ollutkaan. :)
Ensimmäinen kuva mahasta. 8.4.2014 Rv 5+5. Juu tiedän ei ole kaunista ei. Mutta ei se olisi kivaa jos me kaikki olisimme kuolleen kissan raadon näköisiä luuviuluja. Minusta naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni. Ja olen ihan sujut itsenikanssa näin.
Uutinen tuli meille aika iloisena. Tosin pelon sekaisin tuntein sitä lähdin miettimään. Koitin saada asian kokoajan pois mielestäni tekemällä töitä ja kaikkea. Mutta ei se oikein onnistunut. Muistan kun sanoin Lassille pari päivää ensimmäisn positiivisen testin jälkeen kun toisen olimme tehneet, että "kyllä se kohta unohtuu että oon raskaana". Miten tollasta eed voi sanoo? Tai miten tollanen voi ees juolahtaa mieleen? No sillein tuli sanottua. Mutta ei se unohtunu. Aloin voimaan pahoin aikapian siitä kun sain tietää olevani raskaana ja se oli kamalaa. Ensimmäinen aamupahoinvointi tuli minulle todellisena yllätyksenä. Olin tuolloin menossa töihin Ylöjärven K-supermarkettiin kun olin juuri ennen hämeenkatua Tampereella bussissa. Ja no voitte vaan kuvitella sen tunteen kun bussi pysähtyy liikenne valoihin ja oot jo pari kertaa pidättäny yökköö ja sit se vaan tulee. Olin punanen kun paloauto ja todella nolona kun jäin bussista pois. En tiedä mitä olis pitäny ajatella. Soitin ekana pomolle ja sanoin että oksensin ja en pysty tuleen töihin. Pitihän siitä sitten käydä työterveydessä ja 3 pv saikku. Silloin en meinaan tajunnut että kyse ole aamupahoinvoinnista, enkä lääkärille huomannut silloin sanoa olevani raskaana, eihän hän sitä edes kysyny. Mutta samana päivänä hiukan myöhemmin tajusin mitä se oli ollut. Olo parani huomattavasti melkein heti. Siitä lähin oksensin joka ikinen aamu. Ja se ei ollut yhtään fantsuu :( Mutta pahoinvointi loppui kuin seinään kun toinen kolmannes alkoi. Se oli mulle totaali helpotus.
Toinen kolmannes meni kesän aikana todella todella nopeesti ohi. Tuli tehtyä todellapaljon töitä ja töiden tiimellyksessä se toinen 3 kk meni todella todella nopeesti :) Sitä ajan kulua ei edes huomannut. Joten siitä kamalasti ei oo kerrottavaa. :/ Muutama masukuva on. :)
.JPG)
Rv en muista nyt koska kuva on otettu :D Sorii :/
Rv 25+1
20v. synttäreitten aikaan :)
Nää kaikki kolme kuva on otettu aikalailla samoihin aikoihin, joten rv erot ei oo suuria.
Rv 22+4
MIeheni hieno taito ottaa kuvia. Piti ottaa varmaa joku 700 et tuli se yks hyvä edes. Tai yks hyvää muistuttava.
Eli raskaus kaikinpuolin sujunu tosi tosi hyvin tähän asti ja pikkusen liikkeet tuntuu jo aika mukavasti :) Kova on temmeltään varsinkin kun mamin pitäs ruveta nukkumaan. Ihan niinkun nytkin. :)
Semmosta siis. Kyselkää ihmeessä jos tulee mieleen jotakin. Liittykää lukijaks ja kertokaa omia kokemuksia. :) Viimeistä kolmannesta pompotellaan meneen ja laskettuun aikaan on tasan 84 päivää :)
<3:llä Ella ja masuasukki
Raskausi tuli tietoomme 2.4. positiivisellä raskaustestillä. Tein testin silloin HPV-rokotetutkimuksen yhteydessä. Olin ottamassa viimeistä rokotettani ja hoitaja sanoi että minun pitää tehdä raskaustesti, jotta he voivat olla varmoja siitä että minulle voi antaa rokotteen. Se tarkoitti sitä, että jos testi on positiivinen niin rokotetta ei tule. No eihän sitä sitten tullut. Testiin pamahti suoraan 2 viivaa ja se ei ollut oikeastaan yhtään epäselvää. Siitä alkoi mun tarinani PAKSUNA :)
Tämmöisen testin kannoin kotio 2.4.2014. Tuolloin oli Rv 4+6. En oikein tiennyt silloin kuinka olisin Lassille kertonut asiasta. Mietin kaikkea. ja päädyin tallaisen sitten loppujenlopuks. Töksäytin asian kiukkusena Lassille. Voi Lassi raukkaa siinä kohtaa. Tuiki tietämätön kaikesta ja toteen sen näillä sanoilla "no V**ttu en saanu sitä rokotetta.". Olin siis pyytänyt Lassin kaupalle kun olin tulossa kotio ja hän toki huomas et kaikki ei ollut ihan kunnossa.
Tiesimme molemmat, että lapsi saattaa tulla jos tulee. Mutta en jaksanut uskoa siihen että lapsi tulisi. Olinhan sentään lopettanut e-pillerit joulukuun alussa ja vasta 2 kuukautuset ollut. Ja ne kolmannet olikin jäänyt pois. Sillon oli valmistuminen ja kaikkea ja en osannut ajatella, että kyse olisi ollut raskaudesta. Ajattelin vaan että sressi valmistumisesta on jättänyt kuukautiset pois. Mutta asia ei sitten niin ollutkaan. :)
Uutinen tuli meille aika iloisena. Tosin pelon sekaisin tuntein sitä lähdin miettimään. Koitin saada asian kokoajan pois mielestäni tekemällä töitä ja kaikkea. Mutta ei se oikein onnistunut. Muistan kun sanoin Lassille pari päivää ensimmäisn positiivisen testin jälkeen kun toisen olimme tehneet, että "kyllä se kohta unohtuu että oon raskaana". Miten tollasta eed voi sanoo? Tai miten tollanen voi ees juolahtaa mieleen? No sillein tuli sanottua. Mutta ei se unohtunu. Aloin voimaan pahoin aikapian siitä kun sain tietää olevani raskaana ja se oli kamalaa. Ensimmäinen aamupahoinvointi tuli minulle todellisena yllätyksenä. Olin tuolloin menossa töihin Ylöjärven K-supermarkettiin kun olin juuri ennen hämeenkatua Tampereella bussissa. Ja no voitte vaan kuvitella sen tunteen kun bussi pysähtyy liikenne valoihin ja oot jo pari kertaa pidättäny yökköö ja sit se vaan tulee. Olin punanen kun paloauto ja todella nolona kun jäin bussista pois. En tiedä mitä olis pitäny ajatella. Soitin ekana pomolle ja sanoin että oksensin ja en pysty tuleen töihin. Pitihän siitä sitten käydä työterveydessä ja 3 pv saikku. Silloin en meinaan tajunnut että kyse ole aamupahoinvoinnista, enkä lääkärille huomannut silloin sanoa olevani raskaana, eihän hän sitä edes kysyny. Mutta samana päivänä hiukan myöhemmin tajusin mitä se oli ollut. Olo parani huomattavasti melkein heti. Siitä lähin oksensin joka ikinen aamu. Ja se ei ollut yhtään fantsuu :( Mutta pahoinvointi loppui kuin seinään kun toinen kolmannes alkoi. Se oli mulle totaali helpotus.
Toinen kolmannes meni kesän aikana todella todella nopeesti ohi. Tuli tehtyä todellapaljon töitä ja töiden tiimellyksessä se toinen 3 kk meni todella todella nopeesti :) Sitä ajan kulua ei edes huomannut. Joten siitä kamalasti ei oo kerrottavaa. :/ Muutama masukuva on. :)
Rv en muista nyt koska kuva on otettu :D Sorii :/
Rv 25+1
20v. synttäreitten aikaan :)
Nää kaikki kolme kuva on otettu aikalailla samoihin aikoihin, joten rv erot ei oo suuria.
Rv 22+4
MIeheni hieno taito ottaa kuvia. Piti ottaa varmaa joku 700 et tuli se yks hyvä edes. Tai yks hyvää muistuttava.
Eli raskaus kaikinpuolin sujunu tosi tosi hyvin tähän asti ja pikkusen liikkeet tuntuu jo aika mukavasti :) Kova on temmeltään varsinkin kun mamin pitäs ruveta nukkumaan. Ihan niinkun nytkin. :)
Semmosta siis. Kyselkää ihmeessä jos tulee mieleen jotakin. Liittykää lukijaks ja kertokaa omia kokemuksia. :) Viimeistä kolmannesta pompotellaan meneen ja laskettuun aikaan on tasan 84 päivää :)
<3:llä Ella ja masuasukki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti